Ne pursuavat elämänriemua

Hajuherneeni

Pienet ovat päivän ilot. Eivätkä edes aivan pienet. On jännä juttu, kuinka näihin vihreisiin varsiin, valoihin, varjoihin ja taivaan sineen tiivistyy koko päivän tunnelma. Kesän tuntu, elonraikkaus.

Päivään sisältyi paljon pientä hyvää. Joskus asiat vain soljuvat, kuin vahingossa. Myötätuuli kuljettaa mennen tullen pyörämatkan, valot ovat vihreät, aurinko lämmittää eikä koivuissa ole enää hiirenkorvia koska niissä on oikeat lehdet. Töissä asiakkaat eivät olleet tuittupäitä. Päinvastoin he löysivät juuri oivallisia taimia, kauniita kurtturuusuja ja oikean sävyisiä orvokkeja. He hymyilivät ja minä hymyilin.

Jossakin vaiheessa erehdyin luulemaan, että tänä vuonna kevät ei ehkä tepsisi minuun. Mutta se tepsii. Aina.

Ps. Tämä teksti tuli näköjään viiveellä esiin. Kaikki yllä koskee erityisesti päivää 12.5. Jos siis tuo torstai saikin minut hihkumaan, blogger osoitti oman kuninkuutensa. No. Se nyt ei muutenkaan ole erityisen keväinen juttu.