Hyvällä omallatunnolla

Viimeiset opiskeluvuoteni olen saanut aivan luvan kanssa olla aamu-uninen. Luennot ovat olleet niin harvinaisia, että koulu ei ole juuri päässyt määrämään aikataulujani. Tällaista nautinnollista elämänrytmiä on jatkunut jo hyvän tovin - se näkyy esimerkiksi siinä, kuinka olen alkanut vierastamaan herätyskelloa.

Ei ole kyse siitä, ettäkö en jaksaisi nousta. Itse asiassa rakastan herätä aikaisin, kun muut vielä nukkuvat... Sen vain täytyy tapahtua kuin itsestään. Ja silloin kuin siltä tuntuu. Harvoin ennen kahdeksaa aivan.

Kaiken kaikkiaan olen siis oppinut arvostamaan omaa määräysvaltaani. Jos joudunkin säätämään herätyskellon, riemullisinta on herätä jo ennen kuin se ennättää minut herättää - tällä tavoin minä päätän milloin nousen.

On arvattavaa, että kun sitten kohtaan toisenlaisen arjen - ihan oikean työnteon - yllä kuvaamani ajan ja arjen herruus joutuu koetukselle. Juuri NYT parhaillaan olen tilanteessa, että aamut eivät hymyilytä. Olen joutunut antamaan myöten herätyskellolle, se todella herättää minut. 

Olen osannut odottaa tätä. Tiedänhän, miltä tuntuu aloittaa opiskelujen jälkeen työt. Se kaikki on sekä onnellista että hämmentävää. Tienaan ja työ on mukavaa. Silti. Jollakin kummallisella tavalla vapaapäivät ovat alkaneet tuntua joltakin aivan toiselta kuin ennen. Ripustaudun niihin.

Mutta se on luvallista - itse asiassa se on tarkoitus. Eilen vietin vapaapäivän ja palkitsin itseäni kaikin sellaisin tavoin, joissa huokui oma herruuteni. Menin minne halusin. Tein mitä halusin. Nautiskelin. Olin sen ansainnut. 

Lopuksi leivoin vielä suklaamuffinseja. Ne olivat lohdullisen hyviä. Kun vuokraemäntäni uurasti ja istutti tuija-aitaa täytyi minun aivan kiikuttaa hänellekin muutama lohdun pala.

Jos haluat omasi, toimi seuraavalla tavalla: