Pitsisukat

Kaikilla meillä on paheemme.

 MINÄ olen koukussa pitsisukkiin.

Nämä vaaleanharmaat valmistuivat juuri, valmistuivat pääteltäviksi - inhoan päättelemistä, verkligen. Mutta eivät siis suinkaan ole ensimmäiseni, vaan tätä ennen on syntynyt jo liuta samanlaisia. Väreinä olen käyttänyt tummempaa harmaata, jotkin beigeä, mustaakin.

Kyse saattaa olla jonkinlaisesta riippuvuudesta (myös muut ovat huomanneet nämä puikoissani ikuisesti viihtyvät asusteet), mutta silti väitän, että ei voida puhua ongelmasta. Miksipä olla tekemättä jotakin, mikä on sekä nopeaa, nättiä että tarpeellista.

Kyseinen malli oli Suuri Käsityö -lehden numerossa 11-12/2010. Tuossa talvisessa lehdessä oli paljon muutakin kaunista, aivan iloisesti yllätyin. Jos ette siis vielä omista omia, suosittelen lämpimästi. Kuten sanottu, syntyvät hujauksessa, mikä johtuu tosin varmasti siitäkin, että olen jo pidemmän aikaa harrastanut nilkkapituisia varsia. Suosittelen niitäkin.

Jotta ette luulisi täysin mielikuvituksettomaksi, tässä näyte myös jostakin muusta: 

Pitsineulevariaatioita on todellakin monenlaisia. Tässä mallikuviona on jonkinlaista aaltoa, en tosin kuolemaksenikaan muista, mistä olen ohjeen pyydystänyt. 

Ja totta. Seuraavatkin kuuluvat pitsikokoelmaani. Älkää säikähtäkö väriä, se on oikeasti TODELLA HIENO, nämä ovat ehdottomasti yhdet rakkaimmistani: käytän niitä ainoastaan juhlapäivinä, ja silloinkin kävelen niin keveästi kuin suinkin, jotteivät kuluisi.

Palmikkosukkien malli on Novitan. Huomasin, että Novitan ohjeet ovat nykyisin kätevästi netissäkin. (Itse törmäsin näihin sukkiin Novitan ekstravihkosessa, joka oli ohut, mutta sitäkin täydempi kaikkea minulle tärkeää. Sen lisäksi, että esittelee kauniita neulemalleja, kuvastossa on ohjeet myös perussukkiin, -pipoon ja -lapasiin - eli tiivis paketti kaikkea sellaista, mille on aina käyttöä. Ja jotka siis MYÖS löytyvät nykyisin Novitan sivuilta).

Tulppaaneja

Hetki oli harmaa ja loskainen ja vihmoi sadetta kipakasti päin poskiani. Kaipasin päivääni paistetta.

Ja sainkin sitä - lähikaupasta hintaan 3 euroa. Ei totisesti hullumpaa.

Tulppaanit ovat herkkua. Ja niiden vaikutus on taattu. Kevät tuli jälleen kohisten esiin. Aurinko pilkahti vielä samana päivänä ja tänään näyttää siltä, että se ei meinaa laskea laisinkaan.

Pistin tulppaanit matalaan veteen, ne kun juovat koko varrellaan, enkä halua niiden veenyyvän. Mitä kylmempää vesi on, sitä paremmin kukat jaksavat. Jospas nämäkin nyt loppuviikon sitten ilostuttaisivat. Tuo lähikaupan anti oli kyllä niin edullinen, että saatanpa jo pian ostaa näille jatkoa...

Il neige ..!

Enkä tiedä, mitä ajatella.

Oikea keljuilija, tämä kevät. Se toistaa saman joka vuosi, pelleilee kustannuksellani. Ei sillä, ettäkö en pitäisi lumesta, tarkoitan vain, että olen mielestäni nähnyt sitä jo kyllikseni. Sitä paitsi, en ymmärrä miksi kummassa sen (kevään) täytyy sitten edes ilmoitella itsestään? Ehdin oikeasti jo lähes lipsutella varpaitani noissa vesilätäköissä. Ja haistaa sen niin raikkaan kevään tuoksun. Kuulin kevään linnut. Näin melkein jopa vihreääkin. Nyt näen valkoista.

Viime vuonna tähän aikaan olin vehreyden keskellä. Miten viisas olinkaan, niin, viime vuonna tähän aikaan. Ehkä nytkään ei ole liian myöhäistä, suunnata jonnekin...

missä on paljon ruohoa, valoa ja sinistä merta

Suuren suuria bambukeppejä

hieman usvaa ja ripsivää sadetta, ah niin lämmintä ja raikasta. Aivan todellisen keväistä. Ehkä joku eksoottinen kissakin, tässä tapauksessa azorilainen. 

Taidanpa tosissani. Ottaa selvää pakomahdollisuuksistani.

Taikasana on twinset

Näin puhuu neulelehti Novita 3/1996. Omasta twinsetistäni jäi pois slipoveri, tein ainoastaan pitsitakin. Väriksi valitsin ohjeen sitruunankeltaisen sijaan jotakin hieman paremmin maastoutuvaa.

Vanhat neulelehdet ovat usein varsin lystikästä luettavaa ja katseltavaa. Jo kyseisen Novitan räiskyvä kansi paljastaa, että mm. neonvärit ovat jotakin aivan erityisen herkullista ja suositeltavaa. Lehden sisältö onkin pitkälti tämän lupauksen mukainen.



Entisaikojen trendit (ja etenkin neuletrendit) tuntuvat usein aikakin pelottavilta..? Toisaalta on huvittavaa huomata, kuinka jossain vaiheessa jokin noista menneisyyden neulemallioista alkaa vähitellen kummasti taas miellyttää silmää. Muoti toistaa itseään.

Vieraiden värien, paljettien tai liiallisten hörsylöiden alta pilkottaville neulemalleille kannattaa sentään antaa aina mahdollisuus. Tästä pitsitakista tuli aivan kelpo tamine, ja ennen kaikkea ajaton! Vaikka mitäs vikaa tuossa sitruunankeltaisessakaan olisi..? Myönnettävä on, että harkitsin sitä alkuun hyvinkin vakavasti.  

Kevättä odotellessa

voi muistella edellistä kesää