Uusia alkuja

Aika on rientänyt. En silti ole ollut jouten. Tartuin toden teolla johonkin sellaiseen, joka on ollut tekeillä jo jonkin tovin.  Kiitos kallisarvoisen veljeni tekemän piirustuksen, joka on muistuttanut oivallisesti milloin mistäkin - ymmärsin, että opinnäyte ei sekään valmistu, ellei sitä tee.

 
Urakoinnin jälkeen pääsiäinen kului nautinnollisesti. Jotakin siitä jäi vielä jäljellekin.

Kun nyt on päästy alkuun, upotin seuraavatkin siemenet veteen. 

Haluaisin, että näistä kasvaisi MONTA punaista hajuhernettä.

Viime vuonna onnistuin saamaan kasvuun YHDEN kymmenestä. Siemenet olivat menneet vanhaksi, joten pidän sitä tietenkin suurena saavutuksena ja synnynnäisen viherpeukalouteni merkkinä. 

Toisaalta huomasin tuon viimekesäisen hennon vaaleanpunaisen yksilön ansiosta, että jo yhdessä on paljon. Siinäkin - ja aivan erityisesti siinä - on katseltavaa jokaiselle päivälle.