Rügen & Lathyrus oduratus

Olen onnellinen puutarhuri. Ostin alkukesästä itselleni mansikantaimen ja istutin sen ulos amppeliin. Hoito on ollut varsin vaivatonta - olen kastellut ja lannoitellut muistaessani. Tosin on mainittava, että ilmeisesti myös kultainen vuokraemäntäni on ottanut mansikkani hyvinvoinnin asiakseen: eräänkin kerran hän kertoi siirrelleensä sitä pitkin päivää valosta varjoon ja toisinpäin, se on jo jaloa! Kaiken kaikkiaan mansikkani voi nyt herkullisen hyvin.

Kyseessä on ahomansikka Rügen. Marjat ovat pienempiä, metsämansikan tapaisia, mutta hyvin makeita ja hyviä. Ja niitä on paljon! Pieniä marjoja kerätään pieniin kippoihin. Nyt täyttyi kahvikupin pohja. Oman maan mansikat, ne ovat tietysti taivaallisia. Söisinkö, pakastaisinko vai laittaisinko hilloksi..?

Loppuun vielä hajuhernekuulumiset. Täytyy myöntää, että hetken verran ehdin jo hätääntyä sen suhteen, kukkisiko herneeni laisinkaan. Kun monta tainta istuttaa ahtaaseen purkkiin, ei voi ehkä odottaa sitä täydellisintä tulosta. 

Nyt kuitenkin näyttää kuin näyttääkin siltä, että nuput ovat ilmestyneet! Onnellinen puutarhuri tikahtuu ylpeydestä. Alla näette koko kehityskaaren ja miten ihmeellinen se onkaan. Alimmassa kuvassa on siis, kuten näette, nuppu. Kun kukat vihdoin aukenevat, voitte olla varmoja, että ne päätyvät vielä tänne.