Kakkukestit

Ystävä pistäytyi. Leivon vaihtelevasti, mutta harvemmin pelkästään itselleni. Jotenkin se vain on mukavampaa jakaa kakkua toisen kanssa?

Juhlistimme ystäväni kesätyöpaikkaa ja sitä, että katu ikkunan alla on sula. 

 Vadelmapiirakalla

Ja sitruuna-inkivääri -teellä

Molemmat ovat ihmiselle hyväksi.
Piirakan ohje löytyi Pirkan resepteistä, ja olen sen tähän mennessä kyllä verrattomaksi havainnut! Mainitulla reissulla Norjassa kokeilimme piirasta mustikan kanssa sekä NORJALAISILLA eineksillä (se maistui melkeinpä vieläkin paremmalta.) 

Mistä tässä tortussa vielä niin tykkään, on sen nopeus (eli oma nopeuteni). Pidän leipomisesta, mutta en puolta päivää vaativasta urakoinnista, johon sisältyy näpertelyä saati taikinan jäähdyttelyä jääkaapissa.

Itse asiassa, aiheesta hieman poiketen, näen tämän saman kuvion suhteessani OMPELEMISEEN. Kaavojen kanssa taiteileminen ja ompelutyö on minulle ja hermoilleni kertakaikkisesti jotakin liian vaikeaa, hidasta ja raastavaa. Matematiikkaa. Sen sijaan NEULON mielelläni siksi, että näen työni tuloksen verraten nopeasti, tulos voi olla ihan kaunista, eikä se kaikki ole aivan niin justiinsa.

Ihailen tosin valtavasti sekä ompelevaisia ihmisiä (kuten erästä ystävääni, joka ompelee itse lähes kaikki kauniit vaatteensa), että mahtavia ja monivaiheisia kakkuja leipovia ihmisiä. Ja sitten olen taas onnellinen, että on olemassa myös pikapiirakoita ja paksuilla puikoilla neulottavia pannulappuja - laiskemmille jokaiselle jotakin.